Asiakastarinat: Kuinka hikiliikunnan vihaaja löysi liikunnan ilon

Kuinka lähteä liikkeelle kunnonkohotuksessa henkilön kanssa, joka vihaa hikiliikuntaa? Toukokuussa 2020 asiakkaani Sari, otti haasteen vastaan, kun hän päätti kohottaa kuntoaan ja valmistautua talviseen hiihtovaellukseen Lapissa. Tässä Sarin inspiroiva tarina, siitä kuinka negatiiviset tuntemukset voivat tehdä täyskäännöksen, kun löydetään oikeat keinot 🤩

Inspiroivat asiakastarinat:

" Otin Iraan yhteyttä toukokuussa 2020, saadakseni apua kunnon kohottamisessa.

Lähtötilanteessa olin peruskunnoton, ylipainoinen 35-vuotias Hyvinkääläinen, joka vihaa hikiliikuntaa. Pidän kyllä ulkoilusta ja aktiivisesta elämästä. Isolla omakotitalopihalla riittää puuhaa ympäri vuoden ja isohko koira vaatii 3-5 km lenkin joka päivä, viikonloppuisin pidemmän. Myös harrastukseni ovat ulkoilupainotteisia, retkeilyn, partiotoiminnan ja suunnistuksen parissa.  Mutta hikiliikuntaa ole aina vihannut ja mottoni on aina ollutkin, että "kaikkea voi tehdä, kunhan tehdään rauhaksiin niin, että ei tule hiki". 

Kestävyyskunto nousuun: Tavoitteena Lapin hiihtovaellus

Harrastuksen kautta sain kuitenkin kevään aikana kimmokkeen kohottaa kuntoa. Luvassa olisi viikon mittainen talvinen hiihtovaellus Lapissa vuoden vaihteessa 20-21 partioporukalla. Sinällään siinä ei ole mitään uutta, vastaavia reissuja olen tehnyt aiemminkin, mutta tiesin, että tämä tuleva reissu poikkeaisi edellisistä. Yleisesti vaeltamisessa on tietysti voimassa sääntö, että hitaimman vauhtia mennään, mutta nyt tiesin, että en oikein tällä tulevalla reissulla voisi olla se hitain, vaikka aiemmilla reissuilla olin ihan hyvällä omalla tunnolla se ollut. Näin ollen minulla oli siis tarve kohottaa kuntoa niin, että pystyisin liikkumaan reippaampaa tahtia hengästymättä ja hikoilematta ja että jaksaisin reissun paremmin niin, että vaeltamisen lisäksi jaksaisin vielä tehdä muitakin toimia, eikä kaikki energia kuluisi liikkumiseen. 

Aikaa minulla olisi käytännössä kesä-joulukuu, siis 7 kk. Ja nyt täytyisi kasvattaa nimenomaan tuota kestävyyskuntoa ja sellaista ”jos hengästyn, niin ei tunnu siltä, että kuolen siihen paikkaan”-kuntoa. Ajattelin, että omin päin en saa itsestäni irti säännöllistä harjoittelua, enkä oikeastaan osaa itselleni laatia sellaista ohjelmaakaan, millä saisin tuon käytössä olevan 7 kk hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuvaaja: Flo Maderebner

 

Yksilölliset tavoitteet etusijalla

Näin ollen otin Iraan yhteyttä ja sovimme tapaamisesta. Kävimme tavoitteeni lävitse ja sovimme 6 kk treenipaketista. Ensin teimme kuntotestin nähdäksemme missä olin menossa ja sitten Ira teki minulle treenisuunnitelman. Suunnitelmaan on kuulunut sekä lihaskuntoharjoittelua että lenkkeilyä. Olisin halutessani saanut myös ravinto-ohjeita, mutta täytyy todeta, että niitä en ole oikeastaan ollut innostunut vastaanottamaan. 

Olenkin tykännyt tässä hommassa ihan superpaljon siitä, että Ira on kuunnellut tosi herkällä korvalla, että mikä on oma tavoitteeni, minkälaisilla ”askelilla” minä pystyn asiassa etenemään ja mitä koen tärkeäksi. Kun totesin, että aikani ja mielenkiintoni eivät riitä ravintopuoleen, on se voitu jättää rauhassa ”huomiotta”. Toki Ira kyseli säännöllisesti, että joko nyt kiinnostaisi sekin puoli, mutta kun ei ole kiinnostanut, niin sitten se on jätetty vähemmälle huomiolle.

Onnistumisten polku kohti päätavoitetta 

Tämän puolen vuoden treenipaketin Ira rakensi taitavasti niin, että se on todella hienosti tukenut tavoitettani. Kuntoni on kohonnut lähtötilanteesta hyvin ja uskon kyllä, että nyt voin lähteä nautinnolliselle vaellusreissulle ilman että tarvitsee pelätä ”olevansa ihan loppu” joka ilta reissun aikana!

Treenaamisen haaste on noussut sopivan pienillä askelilla niin, että toisaalta edistystä on tapahtunut, joten mielenkiinto on pysynyt yllä. Toisaalta askeleet ovat olleen niin pieniä, että niiden ottaminen ei ole tuntunut mitenkään mahdottomalta, vaan siltä, että niihin on pystynyt melko ”helposti”. Ensimmäisen kuukauden treeniohjelma lenkkeilyn osalta oli jopa niin ”helppo” että yksittäisistä lenkeistä jäi fiilis, että lenkkiä olisi vielä voinut jatkaa paljon pidempäänkin. Toisaalta, sitten kun niitä lenkkejä oli useita viikossa, niin sopiva ”vastus” tuli kyllä sitä kautta.

 
Näin Sari kuvailee omaa valmennuskokemustaan

Ira osasi tosi hienosti kuunnella sitä, mistä minä tykkään ja rakentaa paitsi lihaskuntoharjoitteet ja lenkkeilyt myös yhteiset treenikerrat sellaisten lajien ja harjoitteiden ympärille, jotka sopivat minulle. Omaan onnettoman rytmitajun enkä pidä mistään ryhmäliikuntatunneista enkä sisätiloissa tapahtuvasta liikunnasta. Näin ollen näitä ei lajivalikoimassa olekaan juuri näkynyt yhtä kuntosali-tutustumista lukuun ottamatta, ja sillekin löytyi tosi hyvät perusteet! Sen sijaan olemme treenanneet leikkipuistossa, koulun pihalla, Sveitsin kuntoportailla, ulkokuntosalilla, kotipihoilla ja lenkkipoluilla. Korona-ajan vuoksi uimala oli pois suljettu vaihtoehto, mutta muuten olisimme sinnekin ehkäpä päätyneet, kun uiminen on kivaa puuhaa. 

 

Iran kanssa on ollut tosi kivaa, helppoa, välitöntä ja mukavaa toimia! Ira on ammattitaitoinen, kokonaisuudet loistavasti hahmottava, kannustava ja osaava ohjaaja! Olen tykännyt Iran kanssa toimimisesta tosi paljon!  "

-Sari

 

 

Kiinnostaisiko sinua saada tukea liikunnan aloittamiseen tai tavoitteidesi saavuttamiseen? Laita viestiä, niin katsotaan yhdessä, mikä olisi sinulle seuraava askel.

Kantapään kautta itsekin oppinut

Viime viikolla kirjoitin asiaa kovaa treenaamisesta ja siitä kannattaako jokaista treeniä vetää aina täysillä päätyyn saakka. Lupasinkin kertoilla seuraavassa kirjoituksessa myös omista henkilökohtaisista kokemuksista sekä siitä mitä ne ovat minulle opettaneet vuosien aikana. 

Pystyn hyvin ymmärtämää halun mennä aina kovaa ja haastaa omia rajojaan jättäen kevyemmät ja huoltavat treenit vähemmälle. Olen nimittäin itsekin aikanaan tähän tavalla tai toisella sortunut, mutta onneksi voin sanoa, että kantapään kautta nämäkin asiat on tullut opeteltua, ja nämä opetukset pohjaavat myös perustaa omalle valmennusfilosofialleni.

Kuva: täältä.

Kuten mainitsin, olen itsekin aikanaan sortunut tekemään vain kovatehoista harjoittelua; kuntosalin ohella kävin montaa kertaa viikossa eri ryhmäliikuntatunneilla combatista pumppiin ja spinningistä kuntonyrkkeilyyn. Yleensä tietysti vielä pari kovatehoista tuntia peräkkäin. Tämän ohella vielä omat lajitreenit (salibandy) pari kertaa viikossa päälle. Eli sykkeet nousivat aina sinne lähelle maksimia näissä harjoitteissa. Välillä jopa maltoin käydä hieman rauhallisemmalla body balance-tunnilla, mutta muutoin olin aina menossa pää kolmantena jalkana. Jos siinä ei tule hiki, niin siitä ei ole mihinkään.

Jostain syystä mieleeni on jäänyt eräs kerta combat-tunnilta, jolloin tuumasin yhdelle salitutuistani, että pitäisi tehdä enemmän peruskuntoa kehittävää liikuntaa. Tapahtuneesta on jo pitkä tovi aikaa, joten sen tarkemmin en tuota keskustelua muista, mutta jollain tavalla oma lausahdus on jäänyt pyörimään mielen sopukoihin. Loppujen lopuksi tuo "ilmiö" on hyvin tuttu; tiedät, että sinun tulisi tehdä jotain, mutta syystä tai toisesta asia vaan jää toteuttamatta. Tähän törmää hyvin usein asiakkaiden kanssa ravintopuolen asioissa, tietoa on siitä kuinka tulisi syödä, mutta sitten asioiden käytäntöön vieminen onkin asia erikseen... Voidaan siis sanoa tiedostaneeni tuona aikana sen, ettei pitkäkestoisten kovatehoisten treenien tekeminen monta kertaa viikossa ollut jatkuvana treenimuotona se fiksuin vaihtoehto, mutta koska kroppa oli tuolloin kykeneväinen tähän rääkkiin ja ajatusmaailma "no pain, no gain" eli vahvana, homma jatkui samanlaisena.

En tiedä milloin olisin oppinut olemaan hieman suopeampi itseäni ja treenaamista kohtaan, ellei selän kanssa olisi alkanut hiljalleen ilmaantua ongelmia. Selkäongelmien myötä menon oli pakko rauhoittua, ja lopulta yritin vain löytää liikuntamuodon jota pystyin tekemään kivuitta.
Tuo aika on toinen niistä kantapään kautta opituista asioista, jotka ovat muovanneet omaa suhtautumistani liikkumiseen ja siihen kuinka tärkeää on tehdä myös niitä kehoa huoltavia asioita huolella sekä panostaa monipuolisuuteen ja palautumiseen. (Kirjoitin elokuussa pidemmänkin kirjoituksen siitä, mitä selkäkivut minulle opettivat ja voit käydä lukemassa artikkelin täältä.)

Toisen opetuksen koin muutamia vuosia myöhemmin selkäongelmien alkamisen jälkeen. Muutosten myötä salibandy oli vaihtunut vesipalloon ja säännölliseen kuntosaliharjoitteluun. Selän takia vaihdoin jäsenyyteni erään ketjun kuntosalista kaupungin väestönsuojassa sijaitsevaan saliin, sillä en nähnyt, että olisin pystynyt hyödyntämään salin tarjoamaa palvelua niin hyvin, että se olisi opiskelijabudjetilla ollut järkevää.
Luonnollisesti ryhmäliikunnan jäätyä pois, aikaa kului enemmän rautaa nostellessa (välillä jopa kuusi salitreeniä viikkoon). Vesipallotreeneissä vierähti 2-3 iltaa viikossa, ja kaiken fyysisen rasituksen lisäksi kokopäiväinen opiskelu ja osa-aikainen hierojan työ kuormittivat omalla tavallaan kroppaani. Lopulta huomasin ajautuneeni jatkuvaan flunssakierteeseen, josta ei meinannut tulla loppua. Flunssaa flunssan perään, eikä lääkäristäkään mitään apua ollut. Tovin olin ymmälläni mistä kyseinen kierre mahtoi johtua, yleensä kun vuoteen mahtui ne yksittäiset lyhyet kipeänä olo jaksot. Lopulta ymmärsin, että tämä oli oman kehoni tapa kertoa minulle, että oli aika hidastaa. Kuusi saliharjoitusta viikossa yhdistettynä lajitreeneihin sekä muuhun liikuntaan sekä täysipäiväiseen opiskeluun ja osa-aikaiseen työhön olivat pitkällä aikajänteellä kropalleni liikaa, vaikken itse kokenutkaan tuota aikaa raskaana. Kuormitin siis kroppaani fyysisellä stressillä (liikunta) sekä henkisellä stressillä (työt, koulu yms), ja lopulta raja tuli vastaan. Tehtyäni tämän oivalluksen sain lopulta katkaistua flunssakierteen ja palasin liikunnan pariin maltillisesti ja opiksi ottaneena.

Omien kokemusten kohdalta pystyn siis hyvin samaistumaan asiakkaisiin, joiden suusta kuulee "aina täysillä" tai "en osaa mennä hiljaa" tyyppisiä lausahduksia. Valmentajana haluankin avartaa omien asiakkaiden näkökantaa siitä, ettei aina tarvitse eikä pidä vetää täysillä, vaan välillä on hyvä antaa arvoa ja mahdollisuus myös sille kevyemmälle treenille.

Ihanaa viikon alkua kaikille, ja seuraavalla kerralla annan muutamia vinkkejä siihen kuinka voit tasapainottaa omia treenejäsi.

Kuva: täältä.