Onko ainoa oikea treeni sellainen, joka saa sinut ajattelemaan ”tämä oli syvältä”

Törmäsin lomani aikana somessa videoon, jossa sivuttiin erään crossfitsalin mainosta. Mainoksen mukaan ainoa oikein treeni tehty on sellainen, joka saa sinut ajattelemaan treenin jälkeen ”that sucked!”. Ja mikäli treenin jälkeinen fiilis ei ole se, että treeni on ollut sieltä ja syvältä, tehdään jotain väärin.

Mainoksen takana on crossfitin puolella hyvin menestystä niittänyt Rich Froning, jolta löytyy plakkarista useita CrossFit Games voittoja niin yksilö kuin tiimipuolelta. Eli nyt voidaan puhua huipputason urheilijasta, joka toimii inspiraationlähteenä varmasti suurelle joukolle ihmisiä.

Omalla kohdallani mainos sai itsessäni aikaan turhaantumista ja syvän huokauksen.
Miksikö?
Siksi, että juuri tämäntyyppinen ajattelutapa on se jota valmentajana vastustan ja minkä haluaisin nähdä muuttuvan.

Tiedän, edessä on piiitkä tie.

Kuva: Pexels / Victor

"Been there, done that"

Olen itsekin aikanaan mennyt pää kolmantena jalkana harjoituksista toisiin, laiminlyöden kehonhuollon ja alku- sekä loppuverkat ja ajattelen, että jos ei tule hiki, niin harjoittelu ei ole mistään kotoisin. Kyseinen ajattelumaailma meni kuitenkin ensimmäisen kerran uusiksi selkäongelmien alettua. 

En oppinut kerrasta, vaan toisen muistutuksen sain ajauduttuani pari vuotta selkäongelmien jälkeen lievään ylirasitustilaan. Alipalautumisen huomasin, kun olin ajautunut jatkuvaan flunssakierteeseen, joka ei itselleni ollut millään tavalla tyypillistä. Mutta onneksi jossain kohtaa ymmärsin mistä on kyse ja osasin suhteuttaa treeneistä tulevan rasituksen elämän kokonaisrasitukseen.

Eli voidaan sanoa: been there, done that. Näistä kokemuksista on onneksi otettu opiksi ja ajatusmaailmaa on muokattu täysin toisenlaiseen suuntaan kuin mitä se parikymppisenä oli.

Tätä vastustan valmentajana

Se minkä takia itse näin punaista kyseistä mainoksesta on, että kyseinen mainos antaa täysin väärän kuvan siitä miten meidän pitäisi liikkua! Valmentaja vastustan voimakkaasi ajatusmaailmaa, jonka mukaan meidän tulisi aina treenata täysillä, no pain, no gain- mentaaliteetilla.

Omien erehdysten kautta sain arvokasta oppia oman kantapään kautta, minkä ansiosta haluankin nykypäivänä opettaa fiksun treenaamisen saloja, joiden avulla kehitymme, mutta emme kuitenkaan ajaudu ylirasitukseen.

Liikunnan ilon kautta

Jos taas puhutaan arvoista, joita vaalin valmentajana, on yksi ehdottomasti liikunnan iloa. Haluan auttaa ihmisiä löytämään heille sopivan tavan liikkua, jonka avulla heistä tulee vahvempia versioita itsestään ja samalla he pystyvät nauttimaan liikunnan tuomista hyödyistä iloisella mielellä. 

Itse en pysty näkemään yhteyttä kuinka liikunnan ilon voisi säilyttää, jos jokaisen treenin jälkeen ajatukset ovat siinä kuinka syvältä itse harjoitus oli. Toki välillä tarvitaan niitä kovia treenejä, jotka vievät meidät oman mukavuusalueen yli, mutta se, että tätä fiilistä haetaan joka ikinen kerta, ei sovi omaan ajatusmaailmaan.

Mitä ajatuksia siellä herää?