Edellisessä postauksessa nousi ensimmäisenä esiin alkuinnostus ja kuinka alkuinnostus itsessään voi välillä olla kaksiteräinen miekka. Kun innostumme jostakin, kuten liikunnan aloittamisesta, toimii alkuinnostus motivoivana tekijänä. Käänteisenä puolena on se, että joskus innostus voi mennä yli, millä tarkoitan sitä, että kuormitamme itseämme liikaa siihen nähden mitä kehomme kestää. Uusi laji vie sinut mukanaan ja haluaisit koko vain treenata, mutta kaiken innostuksen keskellä se tärkeä osa, eli palautuminen, unohtuu kokonaan. Palautumisen laiminlyöminen johtaa puolestaan siihen, ettei toivottuja tuloksia synny ahertamisesta huolimatta, kehomme ei palaudu aikaisemmista harjoitteista ja alkaa mahdollisesti kipuilla. Lopulta myös alkuinnostuksen sytyttämä kipinä alkaa kadota ja pahimmassa tapauksessa harrastus loppuu kokonaan.
Olitpa sitten aloittamassa liikuntaa tai olet jo "vanha tekijä" on tärkeää säännöstellä omat liikkumiset järkevästi, jotta kroppa ei ylikuormitu ja pääset kehittymään koko ajan progressiivisesti. Jos tavoitteesi liittyvät liikuntaan, tulee kausisuunnitelmasta yksi parhaista kavereistasi. Tavoitteen asettamisen ja nykytilanteen kartoittamisen jälkeen, kausisuunnitelma johdattaa sinua progressiivisesti kohti tavoitettasi. Lyhykäisyydessään kausisuunnitelman tarkoituksena on keskittyä parantamaan yhtä kunnon osa-aluetta kerrallaan, muiden ollessa ns. ylläpitovaiheessa. Näin pystytään välttämään ylikuormitus, harjoittelu pysyy mielekkäänä ja monipuolisena ja aikaa jää myös muuhunkin. Tästä erinomaisena esimerkkinä on juuri Sarin tarina, jonka haluan teille tänään jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti